greyhoundeista

Tänään lauantaina tulee kuluneeksi 6 viikkoa siitä, kun Code (Do It Twice) loukkasi triceps-lihaksensa Haukiputaalla Suomen Derbyn alkuerässä. Katselin taas vaihteeksi kuvia ja muistelin sitä päivää, pettymyksen ja surun määrää lähinnä, mikä päivästä jäi päällimmäisenä mieleen. Ei pysty kuvailemaan sanoin ja tuskin se nyt on tarpeellistakaan. Kai se riittää, että sanoo ääneen, että kyllä vitutti, vituttaa edelleen ja itketty on paljon.

Töitä on Coden kanssa tehty kovasti joka päivä tämä kulunut 6 viikkoa. Se on toivottavasti kannattanut, nimittäin tänään on tullut ammattilaisen toimesta todettua, että jälki lihaksessa on enää hyvin pieni. Kuitenkin vielä havaittavissa jonka vuoksi vapaana revittely ei tule vielä kysymykseen. Uudelleen repeämisen vaara on vielä liian iso, koska lihaksen kiinnityskohdassa sivussa on kovuutta. Käymme kuitenkin remmilenkeillä, nyt saa jo mennä pitkiäkin ja Code kulkee mukana metsälenkeillä. Olen positiivisesti yllättynyt siitä miten narttu on tämän remmissä oloajan ottanut. Olen oikeastaan äimistynyt. Meidän ennen niin hermostunut ja villi koira, jolla oli ongelmia pysyä nahoissaan, on tämän kuluneen kesän aikana muuttunut hyvin rauhalliseksi, saanut rutkasti lisää itsevarmuutta ja ylpeyttä ja oli selvästi nähtävissä, että radalle menon myötä koira "löysi itsensä". Ratakisat on Coden JUTTU. Tämän vuoksi teemme kaiken minkä pystymme, että voisimme vielä palata kisoihin. Se ei tapahdu tällä kaudella, vaan se olisi ensi vuoden tapahtuma. Pitkä talvi siis edessä katsoa miten lähtee kulkemaan.

Koira on nopein mitä meillä on käsissä ollut/on (pentuja ei lasketa, kun ei niistä vielä tiedä). Harmittaa, kun emme vielä ehtineet saada sitä kaikille näkyväksi muuta kuin pienissä osissa. Koejuoksu Haukiputaalla 31.5 520m metrillä aikaan 31.68 oli myrskyvaroitus kokemattomalta ja vielä kestävyyden osalta kehittymässä olevalta Codelta. Sijoitus oli tuolloin toinen, koska Code hyytyi kolmoskaarteen lähestyessä ja päästi voittajan ohitse. Voittoaika oli 31.60.

Toinen väläytys oli Derbyn alkuerässä, jossa Code starttasi sähäkästi, johti ykköskaarteeseen (takana mm. Stainless Steve ja Blue Henry), jossa loukkaantui. Ajovietin vimmalla kuitenkin yritti parhaansa loppuun asti ja oli lopputuloksissa viides kuuden koiran joukosta.

Codella on uskomaton juoksupää, ajovietti, early pace (=kiihdytys) ja erittäin hyvä keskimatkan kestävyys. Hieno narttu, Kovan Onnen Code.

Code kiihdyttää parhaiten Derbyssä, vas. Stainless Steve, oik. Blue Henry

Edelliseen Lenkillä-aiheeseen liittyen laitan vielä kuvan Roosta (Want More) pentuturkkinsa kanssa. Ikää reipas 9kk.

Ihan kökköset ilmat näin lomalaisen näkökulmasta. Ois kiva jos aamu ja iltapäivä oisi vähän aurinkoisempaa ja ilta pilvisempää/viileämpää. Nyt on mennyt ihan toisinpäin. Lenkit on tehty metsässä, joten siellä onneksi ei ilta-aurinko koiria ole haitannut. Kuvia yritin ottaa, mutta valo ei riitä kunnollisiin. Ihan pari vaan tähän maistiaisiksi.

Tässä yritin tavoitella nähtäväksenne We’n (Bend Down Low) jalkoja. Niitä nimittän RIITTÄÄ. Jumaliste oikeesti miten voi pienellä pennulla olla yhtäkkiä tollaset koivet?? Vastahan se oli ihan minikokoinen, syntyessään pienin mitä meillä on ollut, 440g. On sillä aika pitkä selkäkin, joka ei pääse ihan täysin esille, kun Wiivi seisoo takakintut mahan alla.

Demi (Anna Lee) taustalla kuin mikäkin strutsi pää puskassa. We on aloittanut pentuturkin pudottamisen, joka onkin tuollainen kauhtunut ja vaalea. Alta tulee hieman tummempi Wiivi jonain päivänä esille.  Ihana pentu.

Sade pitää alustan hyvänä koko reitin varrella, johon saa aikaa kulumaan helposti 1,5h, tai 45min, riippuu miten jaksaa itse rehkiä. We katsoo Demin perään ja miettii jaksaako spurtata perään vai ei. Ei ehtinyt, kun Demi tulikin yhtäkkiä takaspäin.

Kaverukset olevinaan jonkun hajun perässä. Tähän kohtaan paistaa mukavasti ilta-aurinko, mutta pätkä on tosi lyhyt. Parisenkymmentä metriä pitkä "aukko".

Tiuku (Daiga Doo) ja polku. Ja sit lähti.

Onneksi mun loma jatkuu vielä.

No niin, siirrytään takaisin etelään kilpailemaan, meidän kotiradalle Hyvinkäälle. Sopii paremmin kuin hyvin, koska ajomatka on lyhyt ja rata koirillemme kaikkein tutuin.

Tulevana sunnuntaina juostaan EGU Open:n alkuerät, joissa Beevalea edustaa tänä vuonna yksi rohkea narttu Bree (Blue Eyed Bree). Nartun kunto on kaikille arvoitus, koska se tulee muutaman viikon kilpailutauolta, joten sunnuntaina sitten ihmetellään ja nähdään miten käy. Kova on vastus, maan kärkiurokset mukana, joten lujaa on Breen juostava mikäli finaaliin mielii. Säännöthän on hieman erilaiset ja finaaliin pääsee kuusi nopeinta eikä siis sijoituksien mukaan. Tsemppiä!

280m matkalla Karin PepePöpö (Yukon Gold) avaa ryhmäkoetilinsä ja yrittää läpäistä ensimmäistä koettaan. Vastus on mitä on, jonkin verran epätasainen, koska koiria oli ilmottautunut kohtalaisen vähän. Tärkeintä ei olekaan voitto vaan murskavoitto, joten hyvillä mielin lähdetään.  Pepe on kehittynyt ja Hyvinkää on tullut tutuksi. Viimeisin treeniaika on 29.30/480m.

480m metrillä useampi kasvatti edustaa ja peukut saa tosissaan olla ojossa koko päivän. Omista koirista (siis Karin koirista) mukana on Tiuku (Daiga Doo) ensimmäisessä virallisessa kilpastartissa. Haetaan kokemusta ja karistetaan grammoja siinä samalla. Tiuku on palautunut hyvin viime viikon "korkeanpaikanleiristä", joten lähdemme hakemaan hyvää suoritusta ja huomattavaa parannusta taannoiseen trialiin Kaupissa (29.95).

Samalla matkalla mukana myös Rory (Peruvian Skies) toisessa ryhmäkokeessaan. Ensimmäinenhän sujui tyylikkäästi Tampereella 29.6 ja voittotili aukesi ajalla 29.46. Kauden avaa nyt myös Kiila (Haynees Hope), joka on ihan arvoitus tällä hetkellä miten keskimatka sujuu ja mikä on viikon päästä paino. Kiilan kiima oli täysin samaan aikaan kuin Tiukun (alkoi päivän erolla!) niin Tiukusta jos katsoo ollaan vielä vähän "sinnepäin". Toivottavasti Kiila saa hyvän, puhtaan juoksun ja siitä se sitten lähtee loppukausi pyörimään! Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä soolokokeen juoksee Hopi (Carnegie Girl), jonka piti suunnitelmien mukaan juosta ensimmäinen ryhmäkoe, mutta harmillinen yhteenotto pitkän kepin kanssa lenkkireitillä aiheutti ylimääräisen vajaan 2 viikon tauon tikkeineen päivineen. OAKSlle heipat tältä vuodelta, mutta ehtiihän tuota. Tekevälle sattuu ja tärkeintä onkin se, että tekee. Halaus Piialle.

TIEDÄN, että omistajia jännittää jo nyt, joten koittakaa siivota ja keksiä muuta puuhaa ja olkaa ajattelematta liikoja etukäteen.  Nähdään sunnuntaina radalla ja kannustetaan toisiamme sillä upealla hengellä millä tähänkin asti. Pusuja kaikille kasvateille, niillekin jotka kotisohvillaan köllöttelevät!

Loppuun vielä uutisia kotirintamalta. Jotta jännitys ja tekeminen ei loppuisi niin Code (Do It Twice) on paitsi jalastansa rikki ja vaatiin omat remmilenkkinsä niin aloitti myös kiiman, jonka teki myös äitinsä Gypsy (Countrywide Vin). Pojat tykkää ja pikkupojistahan meillä Ziggy (Top Rankin) ainakin jo ymmärtää yskän ja on merkkaillut jo jokusen kuukauden.. Samaa tekee myös velipoika Huti (Real Situation) Keski-Suomen suunnalla.. We (Bend Down Low) nyt on sitten semmoinen homppeli…  

No niin, nyt on Haukiputaat nähty ja testattu. Ratahan oli nopea ja muutenkin paljon parempi eilen kuin viikko sitten. Ei ollut samankaltaisia kuoppia irtohiekalla peitettynä.. Rataennätys syntyi Derby finaalissa Eija’s Choicen toimesta 520m matkalla. Hienoa!

Demi (Anna Lee) kopista 5 ja Tiuku (Daiga Doo) kopista 3 samassa sijoituslähdössä. Demi lähti jyrkästi sisäänpäin ja koppitoive menee nyt vaihtoon keskikopeista sisälle. Tiuku kohtalaisen suoraan, mutta tykkää kaarteissa yrittää ja juosta kiskolle. Sisätoivetta hällekin siis. Kopista 2 juossut Ellens Rascal joko ei osannut ykköskaarretta ollenkaan tai ajoi tahallaan ulos pilaten täysin Demin ja koppi 6 Slim Shadyn juoksun siihen. Demi suorastaan "lenteli" välillä ihan poikittainkin siinä rytäkässä. Kts. video sivustolta www.fgd.fi. Ihme ja kumma, onnea oli matkassa sen verran, että Demi vaikuttaa ihan ehjältä. Tiuku selvisi tuosta meiningistä suht puhtaasti ja toisena kakkoskaarteeseen. Ei kuitenkaan vielä paukut riitä noiden valeraskausnesteiden ja sen myötä ylipainon kanssa liikkumiseen. Sitkeästi yritti ja siististi ajaa pupua, ei muuta näe. Sijoitukset Tiuku 4., Demi 5. Tiuku paransi 78 sadasosaa viikon takaista ennätystään ja juoski nyt tasan 32.00, Demi 32.07, alle 32 olisi mennyt ilman tälliä. Etukäteen olin ajatellut Laakkosen kykenevän 31.70-31.80 aikaan. Who knows?? Koira on jotenkin kasvanut vielä?! Watthöfak?? Nyt alkaa tuntua siltä että otetaan paussi ja myöhemmin tästä koirasta nähdään kyllä vielä jotain parempaa.. Ei pelkää ainakaan kolareita, vaikka niihin usein on joutunutkin. Menee vaan väkisellä eteenpäin, vaikka ois perse menosuuntaan. Mahtava ajovietti ja röyhkeys.

Roon (Want More) harjoitusjuoksu näytti jo selvästi sähäkämpää Roota kaikille katsojille, joskin ei vielä parasta lähelläkään. Valeraskaus alkaa kuitenkin hellittää, jo ihan vuorokausissakin laskettuna, mutta painoa oli vielä 25.5kg, joka on Prinsessalle liikaa. Täältä kuitenkin tullaan ja mulla oli ainakin ihan suunnattoman mukavaa taas Roon kanssa. Ilo kilpailuttaa koiraa, joka tekee kaiken aamuruokinnasta lähtien 150% tosissaan. Aika 17.04 olisi ajallisesti riittänyt Veteraanien finaalin kolmanteen sijaan. Finaali oli kuitenkin aika ruuhkainen ja kolareita riitti, joten vaikea tuolla tapaa vertailla.

Code (Do It Twice) olisi halunnut myös kisa-aamiaisen ja lähteä mukaan. Pusu nenänpäähän ja silitykset Aasille, reppana oli aika surullisen näköinen pitkän nokkansa kanssa, kun ei saanutkaan pantaa kaulaan ja lupaa hypätä autoon. Noh, oltaisiin kuitenkin jouduttu jäämään Derby finaalista Coden kanssa pois, kun neiti aloitti kiimansa.  

Kisakalusto palaa länsi-uudellemaalle erityisesti siitä iloisena, että Tiukulla on koejuoksut suoritettu hyväksytysti. Hyvinkäällä nähdään viikon päästä! Soitellaan ja Kiitos Ystäville kannustuksesta, lohdutuksista ja avusta.