greyhoundeista

Jännittäviä aikoja monen eri asian tiimoilta edessä eikä vähiten seuraavan suunnitellun pentueeni odotuksen suhteen. Minulla on nyt uusi läppäri alla enkä ole vielä ehtinyt saati jaksanut asentaa tarvittavia ohjelmia kotisivujen päivittämiseen niin laitan tänne edes.

Suunnitteilla siis Roolle (Want More) toinen pentue, joka todennäköisesti on se Roon viimeinen (älä koskaan sano ei koskaan tai jotain..). Kahta pentuetta olin tuumaillut Prinsessalle, koska a) tiedän että haluan itselleni kotiin eikä lähivuosina ole hirveän montaa koiran paikkaa auki b) haluan että Prinsessa saa nauttia eläkkeestä täysin siemauksin ilman mitään ylimääräistä, mahdollimman aikaisin. Toisaalta narttu on niin hyvä, että kestäisi jättää neljäkin pentuetta. Tuossa tapauksessa olisi kuitenkin pitänyt tehdä se ensimmäinen jo aiemmin.

Isänä toisessa pentueessa tulee olemaan proven aussiuros Collision, jonka avulla linjaan yhteen Follow Through‘n ja Eaglehawk Star‘n. Saan myös pentueeseen Malawi’s Princeä, jota olen tavoitellut pitkään ja tuumaillut minkä koiran kautta lähden sitä hakemaan. Saan myös lisää Brother Foxia, joka on tähän pakettiin enemmän kuin toivottu. Näistä kaikista koirista sekä omista näkemyksistäni kerron mielelläni lisää pennuista kiinnostuneille. Kotisivuni uusiutuvat lähiviikkoina, joten sieltä voi sen jälkeen myös lukea muutaman rivin. Tämä on myös luonnejalostusta parhaimmillaan. Asia, josta jaksan jutella enemmän kuin sinä jaksat kuunnella. Jaa, ai miten niin? Noh, kysyvä ei tieltä eksy.

Yhdistelmän sukutaulu

Osa yksi täällä

Kirjoitellaampas meidän päivänpaisteesta vähän uutta. Code (Do It Twice) sai aika pian tuon edellisen kirjoitukseni jälkeen luvan juosta vapaana. Aloiteltiin riskit minimoiden liikkuttaminen. Valikoitiin sellaisia paikkoja missä koira ei a) haluaisi juosta heti täysillä b) pystyisi juosta täysillä. Lisäksi pidettiin Codea irti yksin ja mentiin tähän tyyliin muutamia viikkoja. Vapaana oltiin aluksi ihan pieni hetki ja mentiin aina sen perusteella miten paljon koira liikkui. Loppureissu käveltiin remmissä reippaasti. Yritettiin pitää huolta siitä, että rasitusta ja vapaana oloa lisättäisiin vähitellen eikä niin, että heti mentäisiin täysillä ja pitkän aikaa, ja pudottaisiin perse edellä puusta. Onnistuttiin aika hyvin tässä. Ei tapahtunut övereitä millään osa-alueella ja pian Code saikin sitten alkaa liikkua myös muiden seurassa. Mahtavaa!

Tuntui tosi kovalta hommalta kaikki mitä oltiin tehty ja silti kaikki kohti mahdollista kisastarttia oli vielä ihan alkutekijöissä. Minä vastasin pääasiassa remmilenkityksestä sekä kotihieronnasta alkuvaiheessa ja Kari teki tuona aikana jotain muiden kanssa. On aina haasteellista jos yksi loukkaantuu monen koiran taloudessa. Rutiinit menee ihan sekaisin, aika on vielä enemmän kortilla kuin normaalisti ja pinnakin kiristyy herkemmin. Erityisen raskasta on koiran loukkaantuminen kisakaudella. Muu ryhmä pitäisi hoitaa kisarytmillä, sitten on lisäksi eläkeläiset, jotka nekin vaatii omanlaisensa liikunnan. Potilas täytyy aina mahduttaa johonkin väliin tinkimättä kuitenkaan yhtään mistään muiden kanssa. Meillä on tietyt periaatteet joiden mukaan haluamme koirat hoitaa ja liikuttaa eikä niistä poiketa ilman todella painavaa syytä.

Helpotus oli siis todellakin iso, kun saatiin Code ilman takapakkia siihen kuntoon, että homma normalisoitui. Nyt ollaan tammikuussa ja Code on aloittelemassa kevättalven kuntotreeniä yhdessä muiden ensi kaudella kilpailevien kanssa. Jalka on kestänyt tähän asti ihan kuin mitään ei siihen olisi koskaan sattunutkaan. Kuitenkin koko ajan on pelko perseessä että meneeköhän lihas kohta uudestaan..?? Code on meidän perheen aktiivisin juoksija ja riehuja yhdessä siskonsa Tiukun kanssa. Nämä kaksi eivät ole paikalla yhtään ja menevät koko ajan joko täysillä tai puolitäysillä paikasta toiseen. Code siis liikkuu nyt kohtuullisen kovaa ja raskaasti. Olemme päättäneet, että näin on mentävä mikäli halutaan saada se riittävän hyvään kuntoon, että uskallamme startata radalla. Lihas tuntuu normaalilta hierojan sormiin, myös omiin eikä ulkoisestikaan näy eroa toiseen puoleen. Jos se pamahtaa uudestaan niin ei oikeastaan ole mitään mitä oltaisiin voitu tehdä toisin. Joten itseä emme pysty syyttämään vahingon sattuessa. Sen on vaan sitten "paska tuuri". Antaa koiran juosta ja nauttia elämästä. Katsotaan mitä kesä tuo tulleessaan. Pitäkää peukkuja!

Kuva siltä ajalta, kun Code vielä lenkkeili remmissä.

Tänään lauantaina tulee kuluneeksi 6 viikkoa siitä, kun Code (Do It Twice) loukkasi triceps-lihaksensa Haukiputaalla Suomen Derbyn alkuerässä. Katselin taas vaihteeksi kuvia ja muistelin sitä päivää, pettymyksen ja surun määrää lähinnä, mikä päivästä jäi päällimmäisenä mieleen. Ei pysty kuvailemaan sanoin ja tuskin se nyt on tarpeellistakaan. Kai se riittää, että sanoo ääneen, että kyllä vitutti, vituttaa edelleen ja itketty on paljon.

Töitä on Coden kanssa tehty kovasti joka päivä tämä kulunut 6 viikkoa. Se on toivottavasti kannattanut, nimittäin tänään on tullut ammattilaisen toimesta todettua, että jälki lihaksessa on enää hyvin pieni. Kuitenkin vielä havaittavissa jonka vuoksi vapaana revittely ei tule vielä kysymykseen. Uudelleen repeämisen vaara on vielä liian iso, koska lihaksen kiinnityskohdassa sivussa on kovuutta. Käymme kuitenkin remmilenkeillä, nyt saa jo mennä pitkiäkin ja Code kulkee mukana metsälenkeillä. Olen positiivisesti yllättynyt siitä miten narttu on tämän remmissä oloajan ottanut. Olen oikeastaan äimistynyt. Meidän ennen niin hermostunut ja villi koira, jolla oli ongelmia pysyä nahoissaan, on tämän kuluneen kesän aikana muuttunut hyvin rauhalliseksi, saanut rutkasti lisää itsevarmuutta ja ylpeyttä ja oli selvästi nähtävissä, että radalle menon myötä koira "löysi itsensä". Ratakisat on Coden JUTTU. Tämän vuoksi teemme kaiken minkä pystymme, että voisimme vielä palata kisoihin. Se ei tapahdu tällä kaudella, vaan se olisi ensi vuoden tapahtuma. Pitkä talvi siis edessä katsoa miten lähtee kulkemaan.

Koira on nopein mitä meillä on käsissä ollut/on (pentuja ei lasketa, kun ei niistä vielä tiedä). Harmittaa, kun emme vielä ehtineet saada sitä kaikille näkyväksi muuta kuin pienissä osissa. Koejuoksu Haukiputaalla 31.5 520m metrillä aikaan 31.68 oli myrskyvaroitus kokemattomalta ja vielä kestävyyden osalta kehittymässä olevalta Codelta. Sijoitus oli tuolloin toinen, koska Code hyytyi kolmoskaarteen lähestyessä ja päästi voittajan ohitse. Voittoaika oli 31.60.

Toinen väläytys oli Derbyn alkuerässä, jossa Code starttasi sähäkästi, johti ykköskaarteeseen (takana mm. Stainless Steve ja Blue Henry), jossa loukkaantui. Ajovietin vimmalla kuitenkin yritti parhaansa loppuun asti ja oli lopputuloksissa viides kuuden koiran joukosta.

Codella on uskomaton juoksupää, ajovietti, early pace (=kiihdytys) ja erittäin hyvä keskimatkan kestävyys. Hieno narttu, Kovan Onnen Code.

Code kiihdyttää parhaiten Derbyssä, vas. Stainless Steve, oik. Blue Henry

Edelliseen Lenkillä-aiheeseen liittyen laitan vielä kuvan Roosta (Want More) pentuturkkinsa kanssa. Ikää reipas 9kk.

Ihan kökköset ilmat näin lomalaisen näkökulmasta. Ois kiva jos aamu ja iltapäivä oisi vähän aurinkoisempaa ja ilta pilvisempää/viileämpää. Nyt on mennyt ihan toisinpäin. Lenkit on tehty metsässä, joten siellä onneksi ei ilta-aurinko koiria ole haitannut. Kuvia yritin ottaa, mutta valo ei riitä kunnollisiin. Ihan pari vaan tähän maistiaisiksi.

Tässä yritin tavoitella nähtäväksenne We’n (Bend Down Low) jalkoja. Niitä nimittän RIITTÄÄ. Jumaliste oikeesti miten voi pienellä pennulla olla yhtäkkiä tollaset koivet?? Vastahan se oli ihan minikokoinen, syntyessään pienin mitä meillä on ollut, 440g. On sillä aika pitkä selkäkin, joka ei pääse ihan täysin esille, kun Wiivi seisoo takakintut mahan alla.

Demi (Anna Lee) taustalla kuin mikäkin strutsi pää puskassa. We on aloittanut pentuturkin pudottamisen, joka onkin tuollainen kauhtunut ja vaalea. Alta tulee hieman tummempi Wiivi jonain päivänä esille.  Ihana pentu.

Sade pitää alustan hyvänä koko reitin varrella, johon saa aikaa kulumaan helposti 1,5h, tai 45min, riippuu miten jaksaa itse rehkiä. We katsoo Demin perään ja miettii jaksaako spurtata perään vai ei. Ei ehtinyt, kun Demi tulikin yhtäkkiä takaspäin.

Kaverukset olevinaan jonkun hajun perässä. Tähän kohtaan paistaa mukavasti ilta-aurinko, mutta pätkä on tosi lyhyt. Parisenkymmentä metriä pitkä "aukko".

Tiuku (Daiga Doo) ja polku. Ja sit lähti.

Onneksi mun loma jatkuu vielä.