Näitä hoidokkeja näyttää olevan muutamalla muullakin kasvattajalla samoihin aikoihin, varmaan kyllä vähän eri syistä. Meilläkin on hetken aikaa yksi ja ensimmäinen päivä oli mukavaa uiskentelua ja ulkoilua. Mm. näin:
Kysessä Noki (There She Goes) yhdistelmästä Snowy Joey x Want More.
On muuten isompi kuin äitinsä.
No niin, siirrytään takaisin etelään kilpailemaan, meidän kotiradalle Hyvinkäälle. Sopii paremmin kuin hyvin, koska ajomatka on lyhyt ja rata koirillemme kaikkein tutuin.
Tulevana sunnuntaina juostaan EGU Open:n alkuerät, joissa Beevalea edustaa tänä vuonna yksi rohkea narttu Bree (Blue Eyed Bree). Nartun kunto on kaikille arvoitus, koska se tulee muutaman viikon kilpailutauolta, joten sunnuntaina sitten ihmetellään ja nähdään miten käy. Kova on vastus, maan kärkiurokset mukana, joten lujaa on Breen juostava mikäli finaaliin mielii. Säännöthän on hieman erilaiset ja finaaliin pääsee kuusi nopeinta eikä siis sijoituksien mukaan. Tsemppiä!
280m matkalla Karin PepePöpö (Yukon Gold) avaa ryhmäkoetilinsä ja yrittää läpäistä ensimmäistä koettaan. Vastus on mitä on, jonkin verran epätasainen, koska koiria oli ilmottautunut kohtalaisen vähän. Tärkeintä ei olekaan voitto vaan murskavoitto, joten hyvillä mielin lähdetään. 
Pepe on kehittynyt ja Hyvinkää on tullut tutuksi. Viimeisin treeniaika on 29.30/480m.
480m metrillä useampi kasvatti edustaa ja peukut saa tosissaan olla ojossa koko päivän. Omista koirista (siis Karin koirista) mukana on Tiuku (Daiga Doo) ensimmäisessä virallisessa kilpastartissa. Haetaan kokemusta ja karistetaan grammoja siinä samalla. Tiuku on palautunut hyvin viime viikon "korkeanpaikanleiristä", joten lähdemme hakemaan hyvää suoritusta ja huomattavaa parannusta taannoiseen trialiin Kaupissa (29.95).
Samalla matkalla mukana myös Rory (Peruvian Skies) toisessa ryhmäkokeessaan. Ensimmäinenhän sujui tyylikkäästi Tampereella 29.6 ja voittotili aukesi ajalla 29.46. Kauden avaa nyt myös Kiila (Haynees Hope), joka on ihan arvoitus tällä hetkellä miten keskimatka sujuu ja mikä on viikon päästä paino. Kiilan kiima oli täysin samaan aikaan kuin Tiukun (alkoi päivän erolla!) niin Tiukusta jos katsoo ollaan vielä vähän "sinnepäin". Toivottavasti Kiila saa hyvän, puhtaan juoksun ja siitä se sitten lähtee loppukausi pyörimään! Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä soolokokeen juoksee Hopi (Carnegie Girl), jonka piti suunnitelmien mukaan juosta ensimmäinen ryhmäkoe, mutta harmillinen yhteenotto pitkän kepin kanssa lenkkireitillä aiheutti ylimääräisen vajaan 2 viikon tauon tikkeineen päivineen. OAKSlle heipat tältä vuodelta, mutta ehtiihän tuota. Tekevälle sattuu ja tärkeintä onkin se, että tekee. Halaus Piialle.
TIEDÄN, että omistajia jännittää jo nyt, joten koittakaa siivota ja keksiä muuta puuhaa ja olkaa ajattelematta liikoja etukäteen. 
Nähdään sunnuntaina radalla ja kannustetaan toisiamme sillä upealla hengellä millä tähänkin asti. Pusuja kaikille kasvateille, niillekin jotka kotisohvillaan köllöttelevät!
Loppuun vielä uutisia kotirintamalta. Jotta jännitys ja tekeminen ei loppuisi niin Code (Do It Twice) on paitsi jalastansa rikki ja vaatiin omat remmilenkkinsä niin aloitti myös kiiman, jonka teki myös äitinsä Gypsy (Countrywide Vin). Pojat tykkää ja pikkupojistahan meillä Ziggy (Top Rankin) ainakin jo ymmärtää yskän ja on merkkaillut jo jokusen kuukauden.. Samaa tekee myös velipoika Huti (Real Situation) Keski-Suomen suunnalla.. We (Bend Down Low) nyt on sitten semmoinen homppeli…
Kasvattikuulumiset Englannista vielä erikseen.
Jess (Jimmys Soot) juoksi eilen luokassa A7 (Henlow) ja oli kolmas. Jess lähti tällä kertaa hitaasti ja ruuhkautui vielä kolmoskaarteessa. Voittajan aika oli hidas 28.80, kun Jess juoksi viikko sitten ennätyksensä 28.64.
Percy (Ank Marvin) puolestaan voitti A4 (Henlow) luokassa, johon se siirrettiin edellisten aikojen perusteella. Onnistunut siirto. Percyn voittoaika 28.18 oli illan nopein! Hieno poika.
Molemmat menivät matkaa 460m, mutta eri iltoina.
Kisakausi on meillä hyvässä vauhdissa, ja aika lyhythän se joka vuosi on. Tänä vuonna kalenteriin on laitettu 24 kisapäivää (+viralliset harjoitukset ja maaottelu) ja seuraavaksi vuorossa numero yhdeksän sunnuntaina 29.6. Kuuma kysymys kuuluukin tällä hetkellä missä on kaikki kilpailuikäiset koirat ja mitkä asiat ylipäänsä tuo koiria radalle - tai pitää ne poissa sieltä?
Tarjontaa on erilaisten Open-skabojen osalta ihan riittävästi, mutta myös nartuille, alemmille luokille sekä ikäluokkien mukaan rajattuja kilpailuita löytyy. Tästä ei pitäisi ainakaan tänä vuonna kiikastaa. Kaikille löytyy ihan varmasti jotakin, veteraaneillekin omansa ja tavan sijoituslähtöjä ihan niin paljon kuin halukkaita vain on. Jopa silloin, kun meneillään on joku Klassikko tai alempi Stake. Mukaan on lisäksi helppo päästä, ilmoitus hoituu joko puhelimitse tai netin kautta. Silti, koiria uupuu, taso lähentelee ihan suoraan sanottuna heikkoa. Ykkösluokan eli ns. Open-luokan koiria on vain kourallinen tällä hetkellä ja koska vanhat eivät jaksa ikuisesti on muutaman nuoren tulokkaan erittäin helppo viedä ne manttelit jatkossa. Kilpailua kun ei juurikaan ole.
Minkä arvoinen on voitto, jos siitä tosissaan taistelee vain pari koiraa? Itse olen ensimmäisen koirani kanssa, oikein kelpo narttu tuo, rämpinyt maan ykkösurosten vanavedessä ollen usein niiden jälkeen "vasta" se toinen, kolmas tai neljäs. Arvostan narttuni noitakin saavutuksia mikäli se on päässyt tekemään puhtaan ja oman tasoisensa suorituksen. Huippu-uroksille on nartun kanssa kaikkein mukavin hävitä, jos jollekin on pakko. Kannustankin täten ihan kaikkia lähtemään mukaan, toki koiran kunto ja valmius huomioiden, haastamaan ihan kaikki. Ne kovatkin. Lähtekää mukaan koirinenne nostamaan tasoa ja koventamaan kilpailua. Jos jää kotiin on mahdoton tietää miten olisi käynyt, jos olisi ollut mukana.
Miten me saataisiin nuo "kadonneet" koirat erityisesti ikäluokista 2004-2006 radoille? Vai onko käynyt niin surullisesti, että noiden ikäluokkien lupaavimmat ja todellisuudessa ne pentueiden parhaimmat on myyty pikkuisena sohvakoiraksi jonnekin? Onko käynyt niin, että uudet potentiaaliset harrastajat on "huiputettu" mukaan helppoon ja mukavaan harrastukseen, joka onkin ajan kuluessa osottautunut vaativammaksi ja rutkasti enemmän työtä vaativaksi lajiksi kuin oli annettu ymmärtää? Vai onko nämä ikäluokat kokeneet enemmän loukkaantumisia ihan vain huonosta tuurista ja tilastojen tasaamisesta johtuen? Paljon kysymyksiä eikä juurikaan vastauksia..
Vai onko nyt kyseessä useammankin treenarin salainen suunnitelma laittaa koira kuntoon viereisellä lenkkipolulla ja pellolla piilossa muilta tulevaa maamme ensimmäistä Greyhound Derbyä ajatellen? Pääpalkinto 2000 euroa houkuttelee varmaan meistä jokaista. Kukin tyylillään, saattaa tuollainen koiran säästäminen sopiakin toisille, toisille taas ei. Aika näyttää, koirat ovat erilaisia, treenarit myös. Toiset jahtaavat nimenomaan Vuoden Koira-pisteitä ja samaan aikaan toiset suurin piirtein haistattavat pitkät koko pistesysteemille ja arvostavat enemmänkin koiran aikoja, yksittäisiä arvokisavoittoja ja suorituksia kokonaisuutena.
Jos Derbyyn ja välittömästi sen jälkeen radoille ei ilmesty kymmeniä koiria lisää niin alan todenteolla olla huolissani tästä "kehityssuunnasta". Jotain täytyy keksiä kannustimeksi/huokuttimeksi ensi vuotta sekä tulevia vuosia pidemmällä tähtäimellä ajatellen. Mitä "hyötyä" on uusien, arvokkaiden kilpailuiden -kuten Derby- luomisesta, jos koiramäärä on laskussa ja koko harrastus siinä kiikun kaakun elossa olon rajoilla..?
Jaahas, blogi huutaa uutta merkintää. Laitetaan nyt jotain kasvateista ja omastakin koirasta.
Kisastartteihin asti 2006 pentueesta Kansil O Kee x Countrywide Vin ovat ehtineet Demi (Anna Lee) sekä Bree (Blue Eyed Bree). Demillä nyt molemmat ryhmäkokeet hyväksytysti läpi ja Breellä se ensimmäinen, toista yritetään lähiaikoina. Molemmat ovat näyttäneet jo näin vähäisillä kierroksilla, että kestävyyttä löytyy vähintään noille maamme keskimatkoille 480-520m, kenties 560 ja pidemmällekin, mutta aika vasta näyttää. Itse en kilpailuta koiraa stayer-matkoilla alle 2-vuotiaana, joten ne ovat sitten ensi vuoden juttuja ainakin meidän tallin osalta, jos Demistä kykyjä niin pitkälle löytyy. Demillä on earlyssä hieman puutteita, mutta ei ihan kaikkein hitaimmin kiihtyväkään ole. Breestä en mene sanomaan vielä mitään noin selvää, koska en ole koiraa nähnyt niin montaa kertaa livenä. Aikojen perusteella (Kuoppamestaruuskisa, treenit) vaikuttaisi aika näpsäkältä kyllä.
Soolokoe tästä pentueesta suoritettuna on Rorylla (Peruvian Skies). Sähköinenaika Kaupista löytyy myös 280m matkalta 17.12 ja treeneistä mm. 29.53 (Hyvinkää), mutta tuokaan ei ole enää ihan paikkansa pitävä. Kuten tiedätte tämän ikäiset ja ratakoulutuksessa olevat kehittyvät joka kerta huimasti paitsi tekniikaltaan myös maitohappokestävyyden osalta. Ajat saattavat parantua huimaa tahtia. Hyvältä vaikuttaa Rory, earlya löytyy tältä ja koppilähtö näistä kolmesta mainitusta on ollut alusta asti Rorylla ripein.
Seuraavaksi tullaan sitten soolossa näkemään Hopi (Carnegie Girl) ja Sora (Sugar Glider). Hopi on tullut mukaan kuvioihin rauhallisempaan ja erittäin tarkkaan mietittyyn tahtiin. Tämä siitä syystä, että neidiltä poistettiin yksi vasemman etujalan varpaista ja olemme halunneet varmistaa niin hyvin kuin mahdollista sen, että ne jäljellä olevat kestävät kaarteiden kuormituksen ja vahvistuvat myös päivä päivältä korvaamaan täysin sen yhden puuttuvan. Ratakoulutus on sujunut ongelmitta kaikilla osa-alueilla ja vauhtia on. Aikoja treeneistä mm. 17.38, 17.20 ja 28.80 (Hyvinkää). Jälkimmäinen ihan huikea nuorelta ja kokemattomalta nartulta. Sora puolestaan tulee rauhallisemmin mukaan lievän lantionkiertymän takia, jota on fiksailtu. Edellinen aika radalta 17.22 (Hyvinkää) kuukauden takaa.
Muita tulee sitten näiden jälkeen. Kukin omaan tahtiin ja omistajienkin aikataulujen sekä elämäntilanteiden mukaan.
