Kisakausi on meillä hyvässä vauhdissa, ja aika lyhythän se joka vuosi on. Tänä vuonna kalenteriin on laitettu 24 kisapäivää (+viralliset harjoitukset ja maaottelu) ja seuraavaksi vuorossa numero yhdeksän sunnuntaina 29.6. Kuuma kysymys kuuluukin tällä hetkellä missä on kaikki kilpailuikäiset koirat ja mitkä asiat ylipäänsä tuo koiria radalle - tai pitää ne poissa sieltä?

Tarjontaa on erilaisten Open-skabojen osalta ihan riittävästi, mutta myös nartuille, alemmille luokille sekä ikäluokkien mukaan rajattuja kilpailuita löytyy. Tästä ei pitäisi ainakaan tänä vuonna kiikastaa. Kaikille löytyy ihan varmasti jotakin, veteraaneillekin omansa ja tavan sijoituslähtöjä ihan niin paljon kuin halukkaita vain on. Jopa silloin, kun meneillään on joku Klassikko tai alempi Stake. Mukaan on lisäksi helppo päästä, ilmoitus hoituu joko puhelimitse tai netin kautta. Silti, koiria uupuu, taso lähentelee ihan suoraan sanottuna heikkoa. Ykkösluokan eli ns. Open-luokan koiria on vain kourallinen tällä hetkellä ja koska vanhat eivät jaksa ikuisesti on muutaman nuoren tulokkaan erittäin helppo viedä ne manttelit jatkossa. Kilpailua kun ei juurikaan ole.

Minkä arvoinen on voitto, jos siitä tosissaan taistelee vain pari koiraa? Itse olen ensimmäisen koirani kanssa, oikein kelpo narttu tuo, rämpinyt maan ykkösurosten vanavedessä ollen usein niiden jälkeen "vasta" se toinen, kolmas tai neljäs. Arvostan narttuni noitakin saavutuksia mikäli se on päässyt tekemään puhtaan ja oman tasoisensa suorituksen. Huippu-uroksille on nartun kanssa kaikkein mukavin hävitä, jos jollekin on pakko. Kannustankin täten ihan kaikkia lähtemään mukaan, toki koiran kunto ja valmius huomioiden, haastamaan ihan kaikki. Ne kovatkin. Lähtekää mukaan koirinenne nostamaan tasoa ja koventamaan kilpailua. Jos jää kotiin on mahdoton tietää miten olisi käynyt, jos olisi ollut mukana.

Miten me saataisiin nuo "kadonneet" koirat erityisesti ikäluokista 2004-2006 radoille? Vai onko käynyt niin surullisesti, että noiden ikäluokkien lupaavimmat ja todellisuudessa ne pentueiden parhaimmat on myyty pikkuisena sohvakoiraksi jonnekin? Onko käynyt niin, että uudet potentiaaliset harrastajat on "huiputettu" mukaan helppoon ja mukavaan harrastukseen, joka onkin ajan kuluessa osottautunut vaativammaksi ja rutkasti enemmän työtä vaativaksi lajiksi kuin oli annettu ymmärtää? Vai onko nämä ikäluokat kokeneet enemmän loukkaantumisia ihan vain huonosta tuurista ja tilastojen tasaamisesta johtuen? Paljon kysymyksiä eikä juurikaan vastauksia..

Vai onko nyt kyseessä useammankin treenarin salainen suunnitelma laittaa koira kuntoon viereisellä lenkkipolulla ja pellolla piilossa muilta tulevaa maamme ensimmäistä Greyhound Derbyä ajatellen? Pääpalkinto 2000 euroa houkuttelee varmaan meistä jokaista. Kukin tyylillään, saattaa tuollainen koiran säästäminen sopiakin toisille, toisille taas ei. Aika näyttää, koirat ovat erilaisia, treenarit myös. Toiset jahtaavat nimenomaan Vuoden Koira-pisteitä ja samaan aikaan toiset suurin piirtein haistattavat pitkät koko pistesysteemille ja arvostavat enemmänkin koiran aikoja, yksittäisiä arvokisavoittoja ja suorituksia kokonaisuutena.

Jos Derbyyn ja välittömästi sen jälkeen radoille ei ilmesty kymmeniä koiria lisää niin alan todenteolla olla huolissani tästä "kehityssuunnasta". Jotain täytyy keksiä kannustimeksi/huokuttimeksi ensi vuotta sekä tulevia vuosia pidemmällä tähtäimellä ajatellen. Mitä "hyötyä" on uusien, arvokkaiden kilpailuiden -kuten Derby- luomisesta, jos koiramäärä on laskussa ja koko harrastus siinä kiikun kaakun elossa olon rajoilla..?