Yksi tavoite on saavutettu, Laakkosella (Anna Lee) on soolokoe hyväksyttynä taskussa! Pikku juttu moni ajattelee, mutta kun ei se ihan ilmaiseksi tule. Koiraa täytyy liikuttaa, jotta kunto on kohdillaan keskimatkalle. Täytyy vähän harjoitella vieheen kanssa ja kaarteitakin. Viettiä täytyy olla jnejne. Tämä oli Laakkoselle ensimmäinen kerta kopista radalla, siis missään muodossa, joten saimme sen mitä haluttiinkin. Ei liian kova aika, mutta riittävän hyvä, jottei ala itkettämään.
Se kirjattiin 29.94/480m. Oli illan aikana nopeampia ja hitaampia, mutta niillä ei oikeastaan tässä tapauksessa ole suurta merkitystä. Kukaan muu ei kuitenkaan tiedä kuin me itse missä vaiheessa ollaan tämän sessen kanssa menossa, eikä me tiedetä muista nuorista.
Mukana tänään oli myös Code (Do It Twice) ja Pepe (Yukon Gold). Code juoksi 280m ja ensimmäistä kertaa radalla sitten syksyn -06. Saako itkeä? Voisin nimittäin tässä kohtaa vähän. Meijän Aasi, hienosti on kuntoutunut, kun tähän asti on päästy. "Oikeaa" aikaa ei saatu. Kellottaja kertoi mokanneensa ja oli painanut kellon kiinni vasta 5m maalilinjan jälkeen. Kello oli näyttänyt 17.19 (vai 17.11 en muista enää) joten se "oikea" aika olisi ollut alle 17sek/280m. Itseasiassa 5m on kutakuinkin tasan 0.30 sekunttia. Huh, hiki tulee. Nimittäin Code meni kaarteet kuin kakkosnelonen konsanaan, ei taipunut sitten ollenkaan. Näytti ihan kamalalta ja onneksi sain sen videolle, jotta olen voinut kauhistella monta kertaa uudestaan. Hieman arvoitus on nyt vielä johtuuko se siitä, että kaula vetää mukaan kipua? Vai johtuuko se siitä, että ei vaan taivu, kun ei olla taivuteltu hirveästi? Vai vaikuttaako asiaan se, että toisella puolen kaulaa ei ole, eikä tulekaan olemaan, samaa määrää lihaksia kuin toisella? Tutkitaan asiaa, hyvä että on videomateriaaliakin nyt. Jos takapakkia ei tule lihaksistossa muuten tai koirassa ylipäänsä niin varmasti seuraavissa treeneissä kokeillaan uudestaan samaa.
Pepepöpö - koira joka ei aja. Ajoi se, joskin alku oli vieheen kaukana menemisen (3-4 kaarre) takia hieman haparoivaa ja Pepe juoksi puolivauhdilla korvat pystyssä. Pääasia oli huomata, että viettiä on kuitenkin sen verran saatu esille kaivettua, että se riitti viemään Pepeä vaikeuksista eteenpäin etusuoralle, jossa Pöpö tykitti kuin veljensä Never Say Never eilen Turussa, eli LUJAA. Huh, jos me saadaan tuo menemään kopista ja vielä kaverinkin kanssa niin joudutte pelkäämään, vauhtia on.
Ei muutaku eteenpäin vaan, näillä mennään. 
