greyhoundeista

Perjantaina mennään taas. Percyllä uusi yritys Open-lähdössä Romfordin radalla. Viime viikkoinen startti meni reisille kopissa nukkumisen takia. Onneksi se on suht harvinaista Percyltä, joten nyt jännittää toden teolla josko se voitto irtoaisi kera onnistuneen lähdön. Noh, nyt on sitten koppi kuitenkin yhtä huono kuin viimeksi eli kolmonen.. Pitäisi olla 1-2.. Pitäkäähän paljon peukkuja.

Race 3 20.01 400m Flat (OR)
ROMFORD STADIUM MAIDENS
1st £175 + Trophy, 2nd £40, Others £20 Total £295

1 BALLYMAC EAGLE Wendy Prince (P’bro)
2 MATTSJUSTMAGIC Gary Sallis (Sitt)
3 ANK MARVIN Michael Hall (Unatt)
4 GABRIEL OAK (M) Jim Reynolds
5 BARGAIN KEY (M) Ernest Gaskin
6 MAGICAL FREDDY (M) Barry O’Sullivan (Cryfd)

Roon ja Snowyn pennut kasvavat kovaa kyytiä, mikä tietysti on aika normaalia.  Eilen aloitettiin ulkoilukin ja nää tyypit on ihan sekopäitä, oikeesti.. Samantien kun laski ne sylistä maahan alko ihan käsittämätön kuhina ja meno, joka rauhoittui välillä, kun piti käydä maitobaarissa tankkaamassa. Kauaa ei oltu kuitenkaan, kun oli -2 astetta pakkasta, mutta tänään onkin ollut leudompaa. Meno puolestaan hurjempaa. Missä alkuhämmennys????? Todella rohkeita ja ihmisrakkaita pentuja, jotka kirjaimellisesti repivät vaatteetkin päältä ja pusuttavat silmätkin märäksi. Ei kannata tulla ykkösissä, eikä edes kakkosissa, näitä katsomaan, koska reikiä saattaa ilmaantua.. Mahtavia pentuja, olen pilvessä.

Roo tykkää vielä olla lasten kanssa, vaikka ne onkin jo isohampaisia. Suhteellisen vähän Prinsessa joutuu toistaiseksi lapsia komentamaan, koska jostain syystä ne ei hirveästi mamia kiusaa..

Kiinteä ruoka uppoaa jokaiselle kuudelle tosi hyvin. Mahat on pysyneet kunnossa ja madotukset on tehty, ja tehdään jatkossakin, suositusten mukaan eikä ongelmia sillä osastolla. Tyytyväinen olen tähän mennessä enkä malta odottaa, että pääsen parin vuoden päästä ihailemaan näitä hurjapäitä radalla..

Palkitsen tänä vuonna 2 kasvattiani, vaikka en GRL:n Gaalaan päässytkään. Palkitsemisperusteena käytän yksinkertaisesti Vuoden Koira-pisteitä. En palkitse omia koiriani, vaikka niillä jonain vuonna sattuisi eniten pisteitä olemaan, vaan hyppään yli siihen seuraavaan.

Tänä vuonna ansioituneita on 2, joita ei pysty keskenään vertailemaan. Toinen on Percy (Ank Marvin), joka kilpailee Englannissa. Tänä vuonna, tähän mennessä, startteja on takana 26, joista 6 voittoa, 4 kakkosta ja 5 kolmostilaa. Korkein luokka, jossa Percy on kilpaillut on Open.

Suomen kamaralta tänä vuonna vain yksi tuosta "Tollerot"-pentueesta pääsi kisalähtöihin asti. Kiila (Haynees Hope) väläytteli heti ryhmäkoejuoksuissaan huikeaa early pacea. Virallisia startteja tuli 1, josta hassut 4 pistettä toisella sijalla. Toivottavasti pääsemme ihailemaan Kiilan upeaa loikkaa ensi kaudella. Kiilan ja omistaja Heini Björnin palkitsen 100 euron lahjakortilla Musti ja Mirri-liikkeeseen. Olkoot tämä porkkanana kaikille kasvattieni omistajille ensi kaudelle.

Jatkakaa samaan malliin ja ISO KIITOS. 

Friday, 23 November 2007

Race 1 19.45 460m Flat (A10)
1st £60, Others £20

1 JIMMYS SOOT Kim Taylor
2 DAISY FLASH Carol Grasso
3 HARPS HOSTESS Edward Kennington (Unatt)
4 COME ON LUCKY (M) Peter Henman
5 GRIFTER (W) Pam Dolby
6 FAST GUN (W) Joanne Page

Huh, vihdoinkin on saatu kasvattini Jimmys Soot kaivettua esille ja hyviin käsiin. Taustalla on todella törkeä eläinsuojelurikkomus ja "Jess" on nyt ihan virallisesti ensimmäinen rescue-tapaus kasvateissani. Näitä tulee varmasti jokaiselle kasvattajalle, mutta ei se silti mukavaa ole..

Jess kokeilee nyt siipiä uuden hyvän huoltojoukkonsa tallissa ja on muuttanut Irlannista Englantiin. Itse en ole kovinkaan ilahtunut Jessin kilpailuttamisesta ottaen huomioon kaikki vammat ja laiminlyönnit hoidossa mitä taustalta löytyy. Jokatapauksessa tämä Musta Salama on nyt hyvissä käsissä ja se on pääasia. Jess kilpailee nyt ainakin Henlow:n radalla, eli samaa kiekkaa vetää kuin veljensä Percy (Ank Marvin).

Saan varmaan kuvan jossain vaiheessa ja postaan sen sitten kotisivuille. Kasaan sinne myös mahdollisimman pian Jessin oman sivun, jota ei ole ollut, koska en ole tiennyt missä koira on ja mitä siitä kirjoittaisin.

Edellisessä startissa Jess oli toinen ja Jon kirjoittaa minulle siitä näin:

"I watched her run last night and she showed some real potential. She did not
break very well but worked hard to weave her way through the field using some
great trackcraft. She took up the lead at the final bend but tired into the
uphill run-in as a result of working so hard to get to the front. She was then
picked up by trap 3 the eventual winner. I’m sure she will do better next time."

Sieltä alkaa pikkuhiljaa taas löytyä se upea, taisteleva kilpakoiran alku mikä Jess n. vuosi sitten oli. Olen liikuttunut ja helpottunut.