greyhoundeista

Eilen juostiin hieno finaali. Mukana oli 4 narttua, jotka olivat juosseet jo alle 28.50/480m, joko kerran tai useammin, taso siis kodillaan. Ratana nopea Waterford, Irlannissa siis. Munster OAKS luokitellaan Group2-tason kilpailuksi ja voittaja kuittasi itselleen palkintorahoja 8500€. Tarkastellaampas voittajaa hieman lähemmin, se kestää sen kyllä.

Hillcroft Josie, valkomusta, 30kg, s. 6/2005. Larkhill Jo x Shanless Rose ex Shanless Slippy. Klassinen irlantilainen sukutaulu. Vanhoja, nimekkäitä ja vuosi toisensa jälkeen toimivia linjoja sekä isän että emän puolellla. Huomioitavaa, että Josie oli finaalin ainut suht puhdas irlantilaissukuinen koira, muut olivat enemmän tai vähemmän aussia täynnä.

Josie tulee pentueesta, joita on 6 nimettyä IGB:n sivuilla (minulla ei vielä ole tuota Stud Bookia, josta löytyisi montako oikeastaan syntyi). Näistä kolmelta nartulta löytyy toistaiseksi jotain tuloksia ja Josie on selvästi lupaavin ja myös eniten startteja tässä vaiheessa juossut. Josien emä Shanless Rose on kuitenkin jo näyttänyt periyttäjän lahjoja olevan aiempien pentueiden kanssa. Jälkeläisistä löytyy mm. Shelbourne Becky, Ivery Glen pari nimetäkseni. Lukuisia Open-tasolla kilpailleita ja Rosella pentuita on juoksuiässä 4. Viides on tulossa ja sen isänä on Droopys Kewell.

Josie voitti finaalin vahvalla rytistyksellä 1,5 koiranmitan turvin. Taakse jäi kovia narttuja, melkein kuka vaain niistä olisi kyennyt finaalin ajallisesti ajateltuna voittamaan. Heikoin lenkki oli viidenneksi juossut Catunda Haley. Mielenkiintoista myös se, että viisi finalistia on kookkaita narttuja 28-30kg, viimeiseksi jäänyt Hello Fiona pienehkö 25-kiloinen nuori lupaus. Oikein hieno finaali, kaikki juoksivat alle 29sek, tätä tasoa haluamme varmasti kaikki nähdä vielä Suomessakin.

Hillcroft Josiella takana nyt 16 starttia. Vakuuttavat 10 voittoa, joista yksi RE aikaan 28.34/480m Galway, sekä kaksi kakkostilaa ja koira on vasta reilu 2v!

Tässä pari kuvaa perjantain kunniaksi. Mahaa siis on, mutta on myös uusi hieno lelu, joka piti heti tappaa ylpeänä.  

Tässä muutes yksi kova tulokas tuosta Minnies-linjasta, josta eilen kirjoitin. Emän isänä myös Staplers Jo ja isänä johtava siitosuros Irlannissa Top Honcho. FM juoksi eilen sadasosan päähän Enniscorthyn RE:stä 480m matkalla.

Forest Master

Huh. Tässä iltaa istuessa ja tuloksia vilkuillessa on pakko tarttua näppäimistöön ja kirjoittaa kilpauroksesta nimeltä Barnfield On Air [Pacific Mile x Always On Air ex Staplers Jo]. BOA ei viime vuona oikein onnistunut Irlannissa. Noh okei.. voittihan se pienen Staken Thurlesissa yhdeksän koiranmitan turvin kovalla ajalla 28.66/480m, mutta tämän lisäksi mainittavaa on vain Texacloth Puppy Derby Open alkuerävoitto ajalla 28.69/480m (Newbridge) ja Harolds Crossissa saavutettu Bookmakers Puppy Derbyn finaalipaikka, jossa voittaja sai 35 000€. Tämä finaali meni reisille paitsi tyypillisen viime vuoden ongelman, eli todella huono startin takia, myös 1-2 kaartessa tapahtuneen häiriköinnin (Droopys Mal häiriköi) ja kolmoskaarteessa tapahtuneen jaloille astumisen takia. Epäonnen päivä. Startteja Irlannissa kertyi 13, joista vain 4 voittoa, 4 kakkosta ja 1 kolmostila.

Vain? Niin.. Mitä muutakaan voi todeta nyt, kun koira on täydellinen vastakohta viime vuoden menoon verrattuna. Kenties on jotain mitä me ei tiedetä, ehkä koiralla oli pieniä loukkaantumisia viime vuonna, jotka vähän hidastivat treenailua, mutta eivät estäneet kilpailuttamista. Onhan Harrold Crossin Puppy Derbyn finaalipaikka jo kova saavutus (Group1 tason klassikko). Ehkä treenari ei osannut laittaa tätä koiraa tai jotain muuta, monenlaisia vaihtoehtoja on olemassa. Voimme vain arvailla. Nyt tosiasia kuitenkin on, että BOA on todella kovassa iskussa. Koiralla on nyt takana 20 starttia Englannissa aikaväliltä joulukuu 2006 ja tämä päivä, usealla eri radalla. (Aloitteli Coventryssä, joka on aika pieni rata eikä niin kovatasoinen). Voittoja on 12, kakkosia 1 ja kolmosia 2. Näistä voitoista 3 on tullut rataennätysaikaan, kolmella eri radalla ja matkalla.  

• RE Hove & Brighton 29.20/515m 31.7.2007 (Comments: EP,SnClear)
• RE Walthamstow 28.15/475m 4.9.2007 (Comments: LdE,WonWell)
• RE Belle Vue 27.32/470m 27.9.2007 (Comments: MsdBrk,Clr 1/4)

Missasi lähdön ja rikkoo siitä huolimatta tänä iltana Belle Vuessa RE:n? Täytyykö sitä nyt tilata Gypsylle Pacific Milea, huomioiden miten nopea koira Rookin on ollut..

Klassinen nykypäivän sukutaulu Irlannissa/Englannissa. BOA:n isä on siis Pacific Mile eli Head Honchoa löytyy (PM:n isä). Emä Always On Air on ollut Open tason kilpanarttu 2000-luvun alussa. Isänä huippuperiyttäjä Staplers Jo ja emä linja Irlantilaista Minnies Nikitaa Live Commentaryn kautta. Meillähän on Suomessakin tästä emälinjasta pari narttua ja yksi uros; Bardic Queen, jolla on 2 pentuetta täällä, oma tuontini Decisive Action, jota oli tarkoitus käyttää jalostukseen. Peruin alustavan suunnitelmani, koska ‘Taran’ kahdesta aiemmasta pentueesta kehkeytyi muutama ajoviettiongelmainen. Ihana kotiotus Tara kuitenkin on, ja asustelee suht lähellä meitä samassa kodissa mitä alunperinkin.  Uros Waikato Pirate tuli meijän Loken kanssa samalla lennolla kotikoiraksi Tampereelle. ‘Dinolla’ on toinen silmä syntymäsokea eikä oikein toiminut radalla kokeiluista huolimatta. Tämä emälinja on sellainen, että se joko toimii todella hyvin, tai se ei toimi. Sehän ns. alkaa Virgina Chatista, joka ei itse kilpaillut ollenkaan, koska ei ajanut viehettä. Tämä sama ongelma liikkuu Minnies Nikita-linjassa ja asian kanssa on oltava tarkka mikäli linjasta itselleen mielii kilpakoiraa tai jalostusyksilöä. Ei siis mikään turvallinen vaihtoehto, mutta sen oikean linjahaaran löytyessä yksi parhaimmista joita ylipäänsä on elossa.

BOA:n tämän illan RE Belle Vuessa syntyi Laurelssin alkuerässä. Miten käy jatkossa? Pysyykö koira kunnossa ja ehjänä ja kykeneekö se voittamaan koko Klassikon? Aika näyttää, seuraillaan mukana.

Tulokset tältä illalta kokonaisuudessaan täällä.

Vanhukset Gypsy ja the Äijä Loke voivat mainiosti. Molemmilla on tuota huumorintajua, joskin keskenään kovin erityyppistä, vaikka muille jakaa. Helkutin huvittavia tapauksia ja niin erilaisia. Molemmat ovat karvoistaan jo kovin harmaantuneita, mutta ilman tuota väistämätöntä ulkoista muutosta ei kyllä iän karttumista huomaisi. Gypsy on yhtä aktiivinen ja vauhdikas liikkuja kuin alle vuotiaamme ja Loke on todella innokas lenkkeilijä satoi tai paistoi. Spurttailu ei niinkään innosta, mutta merkkailu sitäkin enemmän (lue karkaaminen reviirinmerkkausreissuille).

Meidän tuorein laumanvahvistus Pepe on sopeutunut hyvin tänne maaseudun rauhaan. Ei uskoisi samaksi kaveriksi mikä meille tuli, sillä alussa hieman piti tutkiskella mihin kohtaan joukkoa oikein kuuluu ja nyt kun kaikki tämmöinen on selvää mennään pää viidentenä jalkana ihan v*tun lujaa. Jos joku mulle vielä sanoo, että ei ne koirat siellä omalla pihalla juokse niin tulkaa tänne katsomaan ja sanokaa sen jälkeen uudestaan.

Roon maha kasvaa kovaa kyytiä. Tänään on vuorokausia takana 40/38/36. Pelattiin siis varman päälle ja astuteltiin kolmena eri päivänä erittäin menestykseekkäästi ja nopeasti. Päivät oli kyllä just eikä melkein kohdillaan. Kyljet on nyt hieman pullollaan ja vatsalinjakin alkanut laskea maata kohden. Kyllä siellä useampi on.  Suomen ennätystä tietysti tässä(kin) tavoitellaan, joka muistaakseni irtoaisi 13 elävällä ja elinvoimaisella pennulla, joskin 100% varma en ole. Korjatkaa jos olen väärässä. Nyt maistuu taas ruokakin kiitettävästi, jopa normaalia paremmin. Tuossa välissä oli 10 päivää nirsoilua ja aamupahoinvointia, yhden kerran tuli pieni oksukin ulos veden juonnin jälkeen.

Hmm.. jokohan se täytyy kohta kattella laatikko kasaan ja asentaa se omalla paikalleen pesutiloihin. Hyvä olla ajoissa liikkeellä, kun ei se siellä edessäkään ole. Tilat on isot. Voi nimittäin olla melkoinen totuttaminen saada Prinsessa tykkäämään laatikosta, kun nukkuu aina mun kainalossa.. mutta onneksi mulla on muutama konsti millä tehdä siitä ihan paras paikka.